Jällivaaraan suorinta reittiä
Hallerii halleraa ja hopsansaa, matkamme jatkui Ruotsin puolelle ja päätepisteenä oli suunnitellusti Jällivaara. Valitsimme navigaattorista suorimman reitin eli ei suinkaan tylsää E10-tietä. Sitä voi olla montaa mieltä, että oliko ratkaisu oikein. Sillä hetkellä, kun oltiin ajettu loppumatkasta 80 kilometriä hiekkatietä ja jäljellä oli vielä 50 kilometriä, alkoi hymy hyytyä. Onneksi pian tuli pelastava asfalttitie vastaan. Kuitenkin näin jälkikäteen voi hiekkatieosuudessa nähdä monta positiivistakin seikkaa. Hiekkatie oli melkeinpä paremmassa kunnossa kuin tuleva asfalttitie. Nähtiin näitä järjen jättiläisiä eli poroja, joita saimme jahdata autolla. Lisäksi tiellä ei ollut muuta liikennettä (kuka nyt siellä ajaisi). Ei ollut huolta hullunrohkeita ohituksia tekevistä bemareista, audeista ja mersuista. Eikä tarvinnut meidänkään ohitella ketään. Kaiken kaikkiaan kahdeksan tunnin ajorupeaman jälkeen oli aika kiva saapua Jällivaaran leirintäalueelle. Alue oli iso ja tupaten täynn...