VÄHÄN RANSKASTA

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin olen kovasti mieltynyt Ranskaan. Koska pidän kaikesta vanhasta, saan nauttia siitä, että täällä vanhaa rakennuskantaa pidetään arvossa. Kyllä kivitalot säilyvät äidiltä tyttärelle ja tyttären tyttärelle.. AJAMINEN: Olemme suurimmaksi osaksi ajaneet pienempiä teitä pitkin. Aikaa menee enemmän, mutta myös näkee enemmän, varsinkin kun pikkukylien ja isompienkin läpi on 30 km/h rajoitus ja kaupan päälle hidastetöyssyjä. Siinä on aikaa katsella ja ihastella. Hämmästyttävää on se, miten lähellä talot sijaitsevat teitä, On kapea tie ja 40 cm jalkakäytävä ja sitten talot heti siinä. Täytyy tietenkin muistaa, että kyläpahaset voivat olla satoja vuosia vanhoja ja kylän läpi on aiemmin kulkenut hevoskärrytie. Olisi ollut mukava enemmän pysähdellä kyliin ja ostaa kenties paikallisesta leipomosta baakkelsia, mutta ongelmana on tämän auton koko, joka tekee parkkipaikan löytämisestä on aika mahdotonta. Isoja kaupunkeja ollaan tietoisesti vältelty...