Tanska
Pääsimme siis näppärästi lautalla Helsingborgista Helsingöriin ja heti tuntui kaikki paremmalta. Ilma lämpeni, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja päänsärky katosi. Olimme katsoneet etukäteen Kööpenhaminasta leirintäalueen ja vahingosta viisastuneena soitimme etukäteen tiedustellaksemme oliko paikka avoinna. Olihan se. Gps-neitokaisemme opasti meidät jälleen perille ajeluttaen loppupäässä soman pientaloalueen kautta. Leirintäalue oli tosi hieno, siisti ja rauhallinen. Ei ollut grillipaikkaa ördäilevine porukoineen. Tämmöisiä vanhemmanpuoleisia immeisiä kaikki. Vihdoin pääsimme myös fillaroimaan. Kööpenhaminan keskusta oli n. 10 km päässä ja sinne vei suora tie. Mutta minun suuntavaistollani varustetun ihmisen elämä ei mene aina kuin Strömsössä. Eräänkin kerran viime talvena lähihoitaja L.S lähtiessään iltavuorosta Pukinmäestä sekosi ilmansuunnissaan ajettuaan aluksi hieman normaalista poikkeavaa reittiä. Ensin oli kysyttävä neuvoa, että missäs se joki on, kun pitäisi sen varrelle ...