WOLFSBURG, KUPLIA JA PIENI YLLÄRI
Aamulla kun heräsimme, oli pieni matkaparkki täynnä autoja, siis neljä autoa lisää. Olivat tulleet sen jälkeen, kun olimme käyneet nukkumaan. Tänäänhän oli osoitteena Wolfsburgin leirintäalue, jonka löysimme sujuvasti. Tietkään eivät olleet ruuhkaisia, mutta sumua piisasi. Pari sataa kilometriä meni rennosti yhteen soittoon. Leiriytymisen jälkeen kävelimme automuseolle, jonne oli vajaa kilometri. Ensin vieraskirjaan liirum laarum. Tämä oli vähän tuulettuvampi malli. Hyvä Turusen suvulle. Ei ehkä ihan tuotantoon päätyneet nämä kaksi, koripunottu ja puinen kupla. HALUUUUUN! Kuplavolkkari-innostukseni juontuu tietysti lapsuusajoista. Isällä ja äidillä oli valkoinen kupla, jolla tehtiin perheenä monta Euroopan reissua. Samalla autolla myös ajoin ajokorttini. Otaniemi-aikoihin silloisella poikakaverillani, tulevalla ex-miehelläni oli kuplavolkkari ja tottakai minun piti saada myös oma kupla. Se oli vuosimallia -65. Muuten ihan kiva, mutta siinä oli muutama pikku ongelma käynnistymisen ...