Suunta pohjoiseen. Kärsämäki here we come.

 Yöllä satoi ja ukkosti rankasti, joten unet jäi minimaalisiksi. Aamulla noustessa oli näky tälläinen:

Hieman hieraisin silmiäni ja ajattelin, että ei himputti, taasko ollaan Saksassa Cittiparkissa, jossa luistinrata on nyt sulatettu lasten kahluualtaaksi.

Sää oli hieno ja pikaisen aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kymppitietä takaisin Tuuloksen suuntaan eli mökille päin. Ei ei, emme tulleet toisiin aatoksiin reissun suhteen. Suorin reitti pohjoiseen vain sattui olemaan linjalla Tuulos- Jämsä- Jyväskylä jne.

Nyt ei paljon maisemia katseltu vaan paahdettiin mahdollisimman pitkälle eli n 500 km Kärsämäelle. Muuten hyvä, mutta kun noita Kärsämäkiä on Suomessa muitakin kuin yksi ja jos vahingossa navigaattoriin näpyttelee väärän Kärsämäen, niin mitäpä tapahtuu. No ainakin joutuu hiekkatielle ja saa harmaita hiuksia. 

Pieni koukkaus siis tehtiin, ei mitään dramaattisempaa. Tuossa tylsähkön ajomatkan aikana huomasin miten helppoa onkaan matkustaminen kotimaassa. 

1. Ei tarvitse välittää mistään roamingeistä ja vahtia koko ajan kuinka paljon dataa on käyttänyt, ettei vaan tulisi lisämaksuja.

2. Täällä ymmärtää puhetta.

3. Radiosta saa radio rockin.

4. Ei ole moottoritiemaksuja.

5. Ei ole niin paljon liikennettä kuin Keski-Euroopassa.

6. Kaupassa on tutut tuotteet ja kunnon juustoköntit ja leikkeet.

On siis aika monta hyvää syytä matkustella Suomessa.

Tuonnekaan ei menty.

Kärsämäellä mentiin yöpymään ihan kivalle Suomelan leirintäalueelle.

Alueella oli mm. kuntoportaat.

Iltasella syötiin valmispussilohikeittoa. Siinä pikku lohipalanen kaveria haeskeli, mutta perunapalaseen törmäsi, siis niistä toiseen.