Lauttamatkojen riemua

 Aamulla satoi, niinkuin säätiedotukset olivat lupailleetkin. Sopiva lautta Melbosta Fiskeboliin lähti klo 9.50. Aamupalan ja suihkun jälkeen suuntasimmekin satamaan, jossa olimme ensimmäisiä. Siinä sitten ihmettelimme, että missäs matka maksetaan. Ainoat ohjeet olivat kyltissä, joka sanoi, että saat halvemmat liput, kun ostat ne netistä jonkun ferry-jutun kautta. Yritettiin kyllä, mutta eipä onnistunut. Ketään ei ollut missään, joten oltiin huuli pyöreänä, kunnes yksi työntekijän näköinen tyyppi tuli näköpiiriini. Syöksyin välittömästi kimppuun ja kuulin, että matka maksetaan laivaan mentäessä. Selvä.

Tuohon kitaan kohta mennään.

Loppujen lopuksi eräs työntekijä tuli rahastamaan kaikki autoissaan istujat. Laitteella hän skannasi rekkarin ja näki sitten onko matka maksettu etukäteen vai ei.

Ei mene hyvin Lemmenlaivalla.

Noo, kyllä täällä ollaan.

Tuo jätettiin taaksemme.

Tuolla oltiin yötä.

Nyt ollaan Fiskebolissa.

Fiskebolissa lähdettiin ajamaan Mosknesin satamaan. Sieltä pääsisimme pois Lofooteilta mantereen puolelle Bodoon. Ajomatkaa oli siis vain 157 km, mutta ajallisesti yli kaksi ja puoli tuntia. Olimme katsoneet aikataulusta, että ehtisimme hyvin 14.45 lauttaan. Seuraavassa taas kuvia ajomatkan varrelta.

Tuolla olisi ollut viikinkimuseo, mutta sinne ei menty.

Sitten saavuttiin satamaan ja kaaos oli ihan mahdoton.

Neljä jonotuskaistaa oli matkan jo maksaneille ja loput 12 niille, jotka eivät olleet maksaneet etukäteen. Systeemi on ihan hullu. Yritettiin mennä maksamaan matka nettiin, mutta kaikki sen päivän matkat oli loppuunmyytyjä. Siirryttiin sitten maksamattomien jonoon ja ihmeteltiin mitä tuleman pitäisi. 

Sitten tuli lautta. Ensin sisälle ajoivat etukäteen maksaneet ja sen jälkeen sen verran jonottavia, kun mitä lautalle mahtui. Eikä mahtunut paljon. Ainakin meitä jäi tosi paljon rannalle ruikuttamaan.

Seuraava lähtö oli 19.30 eli oli neljä ja puoli tuntia odoteltavaa eikä ollut varmuutta pääsisikö siihenkään. Ajateltiin, että ei hitto soikoon, lähdetään ajamaan takaisin samaa reittiä. Takanamme oli vain yksi suomalainen auto ja pyysin, että peruuttaisivat vähän, että pääsisimme pois jonosta. Näin tapahtui ja kun olimme poistumassa, yksi työntekijä huitoi kädellään, että tulkaa tähän toiseen jonoon. Kysyin, että mitä ihmettä tarkoitat? Poika sanoi, että tähän jonoon, niin pääsette kaikkien ohi seuraavaan lauttaan. Oltiin kyllä ihan pyörällä päästä, mutta mentiin kuitenkin jonoon. Mikäs siinä, kun on koti mukana ja voi välillä syödä ja pötkötelläkin.

Pikkuhiljaa kaikki, jotka olivat äsken jonottaneet vasemman puolisissa jonoissa, kuten mekin, siirtyivät oikean puolisiin jonoihin meidän taakse ja vierelle.

Tässä ollaan nyt uusissa jonoissa. Aiemmin oltiin tuolla vasemmalla, missä on vielä muutama auto.

Tässä kuvassa ovat tulleet uudet jonottajat vasemmalle puolelle. Neljä kaistaa välissä on jo maksaneille. 

Hiljalleen meille alkoi selvitä jutun juuri. Lautalle otetaan puolet maksaneita ja puolet jonottavia. Ne jonottavat, jotka eivät päässeet lautalle siirtyvät toiselle puolelle ja ovat sitten ensimmäisenä menossa seuraavaan lauttaan. Uudet jonottajat menevät sinne vasemmalle ja pääsevät lautalle vasta vanhojen jonottajien jälkeen.

On kyllä ihan outo järjestely eikä sitä ole kerrottu missään niinkuin ei maksusysteemiäkään.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsimme kuin pääsimmekin laivaan ensimmäisten joukossa, kunhan ensin odottelimme viisi tuntia.

Matkan piti kestää 3,5 tuntia. Oli kulunut vähän päälle tunti, kun tuli kuulutus, että kohta ollaan maissa. Vähän hämmästelin, että menipä matka nopsasti. Paineltiin kuitenkin autolle eikä oltu muuten ainoita. Siinä istuttiin ja ihmeteltiin, kun ei viereisiin autoihin tullut ketään. Sitten alkoi raksuttamaan, että ehkei tämä ollutkaan suora yhteys, vaan lautta pysähtyisi välillä jollain saarella ja niinhän se tekikin.

Olisi varmaan kannattanut jäädä loppuajaksi pötköttelemään autoon, mutta palasimme kiltisti matkustustiloihin. Maihin pääsimme vasta 23.45 eli aika pitkä rupeama oli istuskella laivalla. 

Olimme etsineet etukäteen yöparkkiksen ja sinne sentään pääsimme vaivattomasti.