Kotimatka alkaa

 Nyt on siis Lofootit nähty ja alkaa kotimatka. Oliko tässä reissussa sitten mitään järkeä? Rehellisesti sanottuna ei järjen hiventäkään. Ajaa nyt valtavia matkoja joidenkin maisemien perässä. Hoh hoijaa. Helpommalla olisi päässyt, kun olisi katsellut kuvat netistä.

Maisemathan on Lofooteilla hienot ja paikka on patikoitsijoiden paratiisi. Ylhäälle kun kapuaisi, niin maisemat olisivat vielä hienommat.

Tulihan tässä toisaalta taas kokemuksia ja muisteltavaa vanhainkotiajoiksi. Eikä reissu ole vielä lopussa. Kaikkea voi tapahtua eli jatketaan matkaa.

Tämän päivän tavoitteena oli Narvik, jonne ajettiin aika ajoin rantoja hipoen. Ilma oli sateinen ja kova tuuli heitteli autoa. Ja kun sen lisäksi tie oli yhtä kiemuraa, ylä-ja alamäkeä, niin kyllä tuli puristettua penkkiä rystyset valkoisina. Vauhtiakin kun oli aika reippaanlaisesti.

Tästä yöpaikasta aamulla startattiin.

Matkalla nähtiin merta...

...taloja...

...jylhiä vuoria...

...tunneleita vähän väliä, lyhyitä ja pitkiä...

...maantietä...

...kiva leiripaikka kaffehetkelle.

Tällä matkalla ei ole paljoa kävelty, mutta nyt repäistiin ja tehtiin taukopaikalla oikein kävelylenkki sateesta huolimatta.

Ja retkeilykengät oli ihan kuin suoraan oppikirjasta.

Kyllä lipilapeilla pärjää vaativammissakin maastoissa.

Ja taas lauttamatka!

Pieni lautta ja lyhyt matka.

Narvik. 

Laitettiin auto parkkiin ja ihmeteltiin miksi parkkimaksu ei onnistunut. Kysyin apua yhdeltä miekkoselta, joka tulikin jelppimään. Koetettiin yhdessä ja eri korteilla. Tämä ystävällinen kaveri kokeili jopa omalla kortilla ja olisi maksanut viulut, mutta hänenkään korttinsa ei toiminut. Jätettiin kuitenkin auto paikalleen ja otettiin kuva mahdollisia jälkiseuraamuksia varten.

Ei toimi ei.

Käytiin kiinalaisessa syömässä ja jännitettiin tuleeko sakkoa. Ei tullut.

Emme jääneetkään Narvaan vaan jatkoimme matkaa.

Jäimme Ruotsin puolella Camping Björklideen.

Jälleen yllätimme itsemme ja reippailimme tämän laskettelukeskuksen maastossa.

Tyhjää oli snö-baarissa.