PLAU AM SEE

Kun Suomessa kuulin, että Saksaan tulee lämpöaalto, päätin hyvissä ajoin minne keskiviikkona ajettaisiin. Halusin mukavaan paikkaan järven rannalle ja kylläpä loistavan leirintäalueen löysimmekin.

Oma rantapaikka, kirkas vesi ja hiekkapohja. Mitäpä sitä muuta tarvitsee.

Jos joku nyt kummastelee, että onko liskoihminen vallannut ruumiini vaiko joku muu kaapannut identiteettini, niin valaistakoon häntä, että ei ole. Blondi letti vaan on pysyvästi poistunut.

Leirintäalue oli siisti ja rauhallinen, varmaan siksi, että oli täynnä eläkeläisiä. Kaikki tietysti tervehtivät toisiaan ja hassuinta oli, että tervehdykseen käytettiin sanaa moi. Uskaltauduin kyselemään eräältä rouvalta asiasta ja hän kertoi, että lähinnä täällä Pohjois-Saksassa käytetään sitä. No niin, näin tehdään Suomen kielestä eurooppalainen valtakieli!

Fillareita oli kaikilla. Ei mikään ihme, koska järven ympäri on mahtavat pyöräilyreitit. Monilla oli koira mukana ja tietysti myös koiran kuljetukseen fillarilla vedettävä pieni peräkärry. Harmi etten saanut napattua niistä yhtään valokuvaa.

Lähdettiin itsekin fillaroimaan rantaviivaa pitkin ja kuinkas ollakaan, törmättiin jäätelöautoon.

Viimeistä viedään.

Kun kerran oli vappupäivä, niin olihan sitä juhlittava. Matkan varrella oli kalaruokapaikka, jossa jätimme kalat väliin ja nautimme oluset.

Ja kylläpä meitä sitten onnisti, kun saavuimme yllättäen kyläjuhlille.

Pappabändi soitti vanhaa kunnon 60-luvun jytää.

Hauskaa tuntui jollain olevan.

Outoa muuten, että vaikka oli 30 astetta, ei tuntunut pahalta. Suomessa noissa lukemissa olisin jo puolikuollut. Ehkäpä sitä vaan nauttii nyt kuumastakin pitkän kylmän talven jälkeen.