Lodz ja pelkotiloja

 Minieuromaan jälkeen jatkettiin matkaa yllätys yllätys pohjoiseen ja otettiin suuntima Lodzin kaupunkiin. Täällä Puolassa on suht vähän leirintäalueita, ainakin meidän matkan varrella, joten bongasin park4night-night apilla ilmaisen parkkipaikan yötä varten.

Oli kyllä melkoinen ajomatka, ei niinkään kilometreissä, vaan ajassa. Taidettiin olla tien päällä viisi tuntia sisältäen kahvitauon ja jätskitauon. Ja miksi niin hidasta menoa? No, pientä tietä, huonoa tietä, raskasta liikennettä, joka rikkoo tiet ja sitten ne tietyöt. Siinähän sitä. Onneksi ei ollut kiire ja onpahan tullut nähtyä läpileikkaus Puolasta.

Edellisestä päivästä viisastuneena mentiin ensimmäiselle P-paikalle mikä tuli vastaan. No sen jälkeen P-paikkoja tulikin vastaan koko ajan n. 10 km välein.  Mitääää? Miksi ne kaikki on tällä taipaleella?

Tämän auton perää tuijoteltiin ainakin tunnin ajan
 Edessä oli tietyö ja eteenpäin ryömittiin aina muutaman auton verran kerrallaan. Peukutan kyllä tietöille, sillä sen verran kuoppaista kyytiä oli välillä tarjolla.

Jätskitauko

Joka kylässä oli tuollaisia, mitä lienee pyhimyspömpeleitä.

Jonossa 

Pääsimme viimein parkkikselle, joka olikin aivan surullisen historiallisen muistomerkin vieressä. Tuolta vanhalta juna-asemalta kuljetettiin Lozin ghetosta, joka oli Puolan toiseksi suurin, juutalaiset Auschwitziin. Hiljaiseksi veti, kun käveli junan viertä lastauslaiturilla. Pystyi melkein kuulemaan natsien komennot ja aistimaan sen kaiken hädän ihmisten keskuudessa. Ei ollut mikään miellyttävä paikka.

Sisällä paloi ikuinen tuli.

Olimme ainoat yöpyjät parkkiksella, mutta paikallisia kävi siinä autojaan siivoilemassa ja kuvailemassa. 

Yksi mies otti meidän autostamme kuvia ja Eski kävi kyselemässä, että haluaako ostaa menopelimme. No ei tietenkään. Oli vaan paikallinen, matkailuautoista innostunut hemmo, jonka kanssa rupateltiin aika pitkään.  

Kaveri oli ihan mukava, mutta tälläisella liikaa True Crime podcasteja kuunnelleella tyypillä, siis minulla, alkoi itää takaraivossa pieni epäily, että mitä se tuossa oikein kyselee. Ettei vaan ole joku mafian kätyri. Yöllä sitten tulevat ryöstöretkelle. Olimmehan aika syrjäisessä paikassa yötä.

Mietin jo mielessäni puolustustaktiikoita. Millä sitä voisi rosvoja humauttaa? Lähtisikö pöydän jalka helposti irti. Se olisi ainakin metallia. Sontikkakin on. Pahimmassa tapauksessa voisi viskata mikroaaltouunin tunkeutujien niskaan.

Olimme jo viittä vaille nukkumassa, kun pari autoa tuli parkkikselle ja hirveä molotus alkoi kuulua vähän joka puolelta. Kääk, mietin ja odottelin, että milloin alkaa ovien paukutus, mutta ei. Puolisen tuntia ne siinä höpöttelivät kovaan ääneen ja sitten läksivät pois. Jotain nuorisoa vissiin olivat.