Leirintäalueseikkailua Latviassa

 Aamusella taas lähdettiin liikenteeseen suuntana Liepaja Latviassa. Raja tuli nopsasti vastaan.

Sitten ajettiin 60 kilometriä alla olevaa suoraa tietä ja se näytti koko ajan tuolta.

Parkkiin Liepajassa

Ei pitänyt ottaa enää kuvia kukkasista. Tässä kuitenkin torikuva Pinkille.

Jätskit syötiin viehättävän neuvostoaikaisen talon pihapenkillä.

Oli pikkusen epävarma olo istua tuolle penkille.

Liepaja on pienehkö paikka. Rakennuksia on ihan laidasta laitaan, ränsistyneistä uusiin ja hulppeisiin. Onneksi vanhoja hienoja puurakennuksia entisöidään.

Matka jatkui Liepajasta sisämaahan. Alkoi leirintäalueen haku. Eipä ollut helppoa ei. Vaikka kuinka katsoi park4night:sta alueen ja tsekkasi vielä netistä, että joo, auki on niin...

Parin sadan kilometrin matkalla näkymät olivat pääasiassa tälläsiä.

Joskus harvoin ajettiin jonkun kylän läpi.

Sitten löydettiin se ensimmäinen leirintäalue.

No onhan noita hiekkateitä nähty.

Ööö, no on pahempiakin ollut. Kyllä siellä varmasti leirintäalue on.

Olihan siellä, muttei ollut auki.

Katsotaan sitten seuraava. No hei, ei ole kuin 30 km seuraavaan. On niin hyvä ajellakin, kun ei ole paljon liikennettä. Eipä ole matkailuautojakaan näkynyt. Onkos se ihme? Kuka hullu nyt sisämaahan haluaisi, kun kaikki hauskuus on rantakohteissa? No tietysti me. Ne on jo niin nähty noi rannikot.

Seuraava leirintäalue lähestyi.

No ihan varmaan täältä löytyy!

No okei, ei sitten mennä, mutta ei hätää, kysynpä kahdelta työmieheltä. Toinen osasi englantia ja selitti, että ei tuolla kyllä ole, mutta menkää tuota päätietä eteenpäin muutama sata metriä, niin vasemmalla näkyy pieniä mökkejä. Siellä se on.

Ai nuo tuolla. Ei nyt ihan vakuuta.

Miksei ovet aukene meille...

Seuraava osoite kehiin. Kyllä ihan varmana joku paikka on auki. Onneksi ei taaskaan ole kiire. Aika metsikköön ajettiin kärrypolkua pitkin. Ja kas, mikä oli vastassa.

Portti

Oli siellä nurmikkoa.

Oli myös ranta, muttei sitten mitään muuta.

Hohhoijaa. Pidettiin pieni tuumintatauko ja netti kävi kuumana, kun haeskelimme seuraavaa paikkaa. Nyt olin varma, että arpominen osui oikeaan, kun Labirinti Camping - sivuilla luki, että alue avautui jo huhtikuun puolessa välissä. Enää 40 kilsaa ajamista.

Osui ja upposi. Tämä on mainio paikka. Isäntäperhe on maanviljelijöitä ja tämä on heille sivubisnes. Sivubisnes tai ei, mutta puitteet ovat hulppeat. Nurmikentät ovat valtavat ja melkein, mutta vaan melkein harmittaa ettei ole pieniä lapsia mukana. Tämä on nimittäin kuin yhdistetty leirintäalue ja Puuhamaa.

Vaijeriliukurata

Pari tramppaa

Muutama polkuauto

Keke Keke Keke Keke Ruusperi Ruusperi...

Uulalaa beibi, romanttinen soutelu odottaa.

Paikan isäntä puhui jonkin verran suomea, kun täällä käy niin paljon suomalaisia. Oli hauska tyyppi ja hän kävi tervehtimässä kaikkia uusia karavaanareita.