Eniten vi...taa kaikki

Jee jee, ei alkanut lupaavasti tämä päivä. Ensin meni hermo kun luulin unohtaneeni suosikkiverkkarihousuni ja puuvillatakin edellisen paikan suihkuun. Tulin sieltä nimittäin pois pyyhe ympärilläni. Eihän ne kirppisvaatteet maksaneet kuin muutaman euron kappale, mutta kun kerrankin on löytänyt mieleiset housut, niin ai että ottaa pattiin, kun ne häviää.

Päivä parani, kun petasin sänkyä ja vaatteet löytyivät peittomytyn keskeltä.

Seuraavaksi meni hermo ajomatkalla.  Kännykkä kuumeni ja kieltäytyi ottamasta kuvia just tietenkin, kun oli parhaat paikat. Sitten tarvitsi viilennystä sekä kännykkä että kuvaaja.

Kolmas oli pahin. Oltiin ajettu jo 220 km yhtä soittoa pieniä teitä pitkin. Kahviaika läheni ja ylittyi ja hermo alkoi kiristyä. Pysähdyspaikkaa ei löytynyt millään. Per... tätä Puolan maata, tänne ei tulla enää ikinä, kun ei ole edes P-paikkoja missään, marmatin Eskille, joka tyynesti kuunteli ja ajoi.

Viimein tuli vähän isompi kaupunki vastaan ja pääsimme kahvittelemaan ostosparatiisin parkkipaikalle. Aah, kyllä helpotti.

Mutta sitten itse matkantekoon.

Lähdimme ajamaan pohjoiseen kohti Puolan Wroclavia. Matka kulki pikkuteitä pitkin kauniissa mutkittelevissa ja mäkisissä maisemissa. Perinteisesti vähän väliä oli matkan varrella pieniä sieviä kyliä. Oli vaan outoa miten paljon raskasta liikennettä kulki näillä välillä hyvinkin kapeilla teillä.

Jossain vaiheessa huomattiin, että ohhoh, nyt ollaan Puolassa. Noista tulevista valokuvistakaan en muista missä välissä maa vaihtuu.

Välillä oli tie tilkkutäkkiä.

Punainen väri tiessä varoittaa jostain.

Kun oltiin sitten viimein juotu kahvit, niin samaisesta kaupungista löytyi meille leirintäaluekin.

Ihan kiva privaattialue.

Vessa/suihkukontit. Ei ihan heti avautunut kuvakoodit. Kolmio oli miesten ja ympyrä naisten.

Tämä kaveri oli aika kesy ja tuli tuohon viereen viilentymään.

Tässä taas sama tuttu kuvio toistuu eli lähdettiin kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Aika hyvä tulikin vastaan ihan lähellä.

Sisääntulo

Ravintola oli hotellin ruokapaikka.

Ei ollut ihan selkeää, että mitä tuli tilatuksi. Hämmennystä lisäsi se, että Eskille tuotiin ensiksi essu. Hamekangas hamekangas.

Essun arvoitus selvisi, kun lihaköntti tirisi rasvassa kuumalla alustalla.

Minulla oli ihan loistavat eväät. Perunaa, kolme salaattia, pinaattihöystöä ja kala tuolla välissä.

Ketään tuskin hämmästyttää mitä sitten tapahtui. Kaupunki on muuten Klodzko.

Ylhäällä oli vanha linnoitus. Ei menty maksulliselle puolelle, mutta tuosta päästiin sentään Laudatiumiin

Laudatiumissa.

Tuolla ylhäällä kävin ottamassa kaksi seuraavaa kuvaa.

Ihmeellisen paljon Puolassa on säilynyt vanhoja rakennuksia, kun tietää millainen temmellyskenttä se on ollut sotien aikana.