WOLFSBURG, KUPLIA JA PIENI YLLÄRI

 Aamulla kun heräsimme, oli pieni matkaparkki täynnä autoja, siis neljä autoa lisää. Olivat tulleet sen jälkeen, kun olimme käyneet nukkumaan.

Tänäänhän oli osoitteena Wolfsburgin leirintäalue, jonka löysimme sujuvasti. Tietkään eivät olleet ruuhkaisia, mutta sumua piisasi. Pari sataa kilometriä meni rennosti yhteen soittoon.

Leiriytymisen jälkeen kävelimme automuseolle, jonne oli vajaa kilometri.

Ensin vieraskirjaan liirum laarum.

Tämä oli vähän tuulettuvampi malli. Hyvä Turusen suvulle.

Ei ehkä ihan tuotantoon päätyneet nämä kaksi, koripunottu ja puinen kupla.

HALUUUUUN!

Kuplavolkkari-innostukseni juontuu tietysti lapsuusajoista. Isällä ja äidillä oli valkoinen kupla, jolla tehtiin perheenä monta Euroopan reissua. Samalla autolla myös ajoin ajokorttini. Otaniemi-aikoihin silloisella poikakaverillani, tulevalla ex-miehelläni oli kuplavolkkari ja tottakai minun piti saada myös oma kupla. Se oli vuosimallia -65. Muuten ihan kiva, mutta siinä oli muutama pikku ongelma käynnistymisen ja käynnissä pysymisen kanssa. Kun se sitten kerran pysähtyi Otaniemeen parkkipaikalle, ei se sitten siitä enää lähtenytkään liikkeelle, ei sitten millään. Mittarilukema oli silloin, uskokaa tai älkää, 66666. Annoin kuplani yhdelle kaverille ja se hinattiin kaverin mökille.

Mutta mikä se päivän ylläri sitten on? Katsokaapa seuraavaa kuvaa.

Mikäs se siinä olla möllöttää. Katsokaapa nyt. Siinä se on.

Siinähän kävi näin: Museon jälkeen jatkoimme kävelyämme eteenpäin. Ruokakauppahan se taas oli tavoitteena. Ja mitä ihmettä, matkan varrella oli sähköpyöräkauppa! Sinne vaan sisälle selittämään ralli-saksalla mitä tarvitsisin. Kaverihan ei puhunut englantia, mutta jotenkin ihmeellisesti ymmärsi minua, joskin pienoinen hymy huulillaan. Selvisi, että oikeanlainen laite oli tyrkyllä, mutta kävimme kuitenkin hakemassa pyöräni varmuudeksi, että saimme yksikön testatuksi. JA SE TOIMI!!! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan tällä reissulla. Pääsinpähän ajamaan sähköavustetusti pyöräliikkeestä autolle.

Ketään ei varmaan tässä vaiheessa hämmästytä, että juuri kun pääsimme takaisin autolle, alkoi sataa ja on satanut siitä asti. Mutta ei haittaa. Mikään ei nyt haittaa, kun pyörä on kunnossa.