VILLI LÄNSI, RONALD JA NANCY

 He he heiii! Yllätys yllätys, muistin koodin oikein ja pääsimme parkkikselta pois. Joistakin parkeista pääsee aina ulos ilman mitään koodeja, mutta tämäpä paikka vaati sitä puomin aukaisuun. Huh huijaa, mitäpä, jos muistikapasiteettini olisi pettänyt? Tsiisös sentään. Sinnekö olisi jääty?

Mutta nyt siis päästiin suuntaamaan Nancyyn. Vaikka se kiva naapuri tuossa kommentoi, että on hyvin suunniteltu matka, niin olenko oikeasti onnistunut antamaan sellaisen kuvan? ÖÖÖ, itsestä tuntuu, että vähän hakusessa on paikat. Nyt tässä vaiheessa matkaa, kun ollaan lähinnä etsimässä yöpaikkaa jostain kaupungista, ennen seuraavaa päämäärää, niin on vähän tympeää. Päivän rytmi on aina sama: herätys, aamupala, ajoa, kahvi, ajoa, majoittuminen, käppäilyä kaupungilla, takaisin autolle ja nukkumaan. 

Sitäpaitsi jos Suomessa sataa, niin sitä se tekee täälläkin ja vähän latistaa tunnelmaa kaupungilla kävellessä. Nancy oli juuri sellainen paikka. Koko matkan satoi ja koko päivän ja illankin satoi.

Muistaako kukaan muuten Juicen biisiä Villi länsi? Eihän se tähän matkaan mitenkään liity, mutta saanhan tässä horista mitä haluan. Ihan vaan tässä tuli mieleen tuo biisi ja samoin Nancy Spungen. Kuka muistaa? Sid Viciousin (Sex Pistols) tyttöystävä. Nancyn elämästä on tehty hyvä podi, suosittelen. No joo, muuta ei tule mieleen, niin palataan asiaan.

Matkalla satoi

ja satoi

ja satoi

Välillä oli poutaakin.

Nancy on iso kaupunki, isoin missä olemme pyörähtäneet. Olimme nyt siis autohelvetissä. Eski otti ihan tyynesti, että ei tässä mitään. Minä puolestaan olin puolet ajasta silmät kiinni, sillä kapeiden teiden varrella autot olivat parkissa aivan ajotien vieressä ja kun jo kerran oli sivupeili saanut kyytiä, niin nyt näytti koko ajan siltä, että osumaa ottaa, mikäli oli samankokoinen auto parkissa ja peili samalla korkeudella. Ihan hirveetä. Ei ottanut osumaa kuin kattoon, kun olimme vahingossa ajamassa matalaan tunneliin. Onneksi ennen tunnelia oli ylhäällä roikkuvia kapuloita. Kun ne kopisivat kattoon, tajusimme, että oli peruutuksen paikka. Siitäkin siis selvittiin ja parkki löydettiin. Minulla oli kyllä yhtäaikaa sellainen tuskanhiki ja kuumat aallot päällekkäin tuon 10 km aikana, että nestehukka oli lähellä. 

Täälä ei näe juurikaan sähköpotkulautailijoita. Olikohan tuo uskalias heppu kolmas koko matkalla.

Tässä parkkiaulueen toinen puoli,

ja tässä toinen

Tällä alueella oli respa, mutta paikan boss tuli toimistolleen vasta klo. 15 ja mehän olimme portilla jo klo. 13. Pääsy oli estetty yläkuvassa olevalla esteellä. Oltiin hetki aikaa sormi suussa liikenteen tukkeena, mutta onneksi yhden toisen matkailuauton naisihminen kävi siirtämässä esteen ja viittoili, että sisään vaan. Tässä paikassa oli jopa vessat.

Taas lähdettiin

Jaaha, siinä joku portti.

Vai niin, mikä lie aukio.

Joku talo tuossakin.

Joo joo, mikä lie tyyppi tuossakin.

Ei paljon kiinnosta. Mennään jo kotiin. Pikapyrähdys kaupungilla, kaupasta patonkia ja täytteitä ja autolle syömään ja sadetta pitelemään. 

ZZZZZZZ...