UTAH BEACH JA OMAHA BEACH

 Sotaisa matkamme siis jatkui ja kävimme kuuluisat rannat läpi. Jotenkin vetää niin sanattomaksi, että laitan vain muutamia kuvia tulemaan.

Yöksi ajoimme Cherbourgiin leirintäalueelle. Etsiskelin ensin respaa ja kun en löytänyt, niin näin erään rouvashenkilön koiransa kanssa ja kyselin tältä, että missä respa mahtaisi olla. Hän ei puhunut kuin ranskaa, mutta ymmärsin seurata rouvaa, kun hänellä oli alueella tuttava, joka puhuisi englantia. Leirintäalueella oli siis tosi paljon pikkumökkejä, joissa oli ranskalaisia viikonlopun vietossa. Englantia puhuva ystävä löytyikin ja kuulin häneltä, ettei respaa ole, vaan alue on omatoimipaikka. Ystävällinen rouva tuli mukanani ja näytti tolpan, johon maksetaan ja saadaan koodi sisäänmenoon. Oli kyllä taas sellaista sähläystä, että loppujen lopuksi tolpan luona oli kolme avustajaa ja Eski vaan naureskeli autossa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sisään päästiin.

Syötiin ja lähdettiin taas kävelylle. Ensin käytiin kylillä ostamassa lisää sapuskaa ja sen jälkeen suunnattiin rannalle.

Gurmee-linja jatkuu.

Tuolla takana näkyvät saaret ovat vanhoja linnoituksia, mutta niihin ei valitettavasti päästy, kun uimataito ei riittänyt.

Ollaan muuten iltaisin luettu tälläistä kirjaa:

Tai siis minä luen ääneen sopivasta kohtaa ja ei mene kuin max 10 minuuttia, kun korahtelu kuuluu jo vierestä. Niin tuonakin iltana. Bonne nuit!!