HOLLANNISSA

 Bremenistä lähdimme ajelemaan kohti Hollantia ja Giethoornia pääasiassa pikkureittejä pitkin. Jossain kohtaa oli yllättäen tie suljettu. Tässä vaiheessa unohdin kartan ja turvauduin gps:ään. Kiertoreitti löytyi ja pääsimme eteenpäin.

Välillä oltiin todella kapeilla teillä. Onneksi ei ollut ruuhkaa.

 Matkan varrella oli kivoja pikkukyliä, jotka olivat saksalaisen täsmällisyyden mukaisesti huippusiistejä ja talot vimpan päälle laitettuja nättine pihoineen. Seuraavat hätäisesti napatut otokset eivät välttämättä anna kylistä ihan oikeaa kuvaa.

Täällä ei juurikaan huomaa, kun maa vaihtuu. Yritin olla tarkkana ja napata rajasta kuvan, mutta ei tarvittu kuin pieni huomion herpaantuminen, niin ohi mentiin että heilahti.

 Hollannin puolella moottoriteitä oli rennompaa ajella kuin Saksassa. Ei ollut niin paljon kaistoja eikä liikennettä. Tosin lauantaillakin saattoi olla osuutta asiaan. Ja ettei tulisi väärää käsitystä, kun sanon, että oli rentoa ajella, niin minä en todellakaan aja. Esa ajaa. Niin on rennompaa molemmilla.

On aakeeta ja laakeeta silmänkantamattomiin.

Mutta missä ovat Hollannin kuuluisat tuulimyllyt? Tässä kuvassa ainoa mikä matkalla Giethoorniin nähtiin. Mahdatko löytää?

Sen jälkeen kun moottoritieltä poikettiin, alkoivat jälleen toinen toistaan pienemmät ja kiemuraisemmat tiet keskellä maaseutua. Alkoi oikein naurattamaan, kun tuntui ettei voi tulla enää kapeampaa ja aina vain tuli, Vihdoin pääsimme isommalle tielle ja sitä mukaa leirintäaluekin löytyi helposti kanaalin varrelta ja varsin hauska leirintäalue se olikin. Täällä on aikomus viipyä kahden yön taktiikalla.

Normisti leirintäalueilta löytyy aina respa, mutta nyt ei. Kun ajoimme alueelle, niin täti-ihminen ryntäsi kotitalostaan ja ohjeisti meitä, että laittakaa auto minne vaan ja että hän sitten illalla tulee rahastamaan ja vain käteinen käy. Eipä siinä mitään. Asetuttiin taloksi vai olisiko paremmin ilmaistuna autoksi ja kokkailtiin gurmee-ateria. 

Tortelliinilounas salaattipöydällä.

Iltasnacksit sai tilattua tälläisestä pömpelistä. Otettiin lappu ja merkattiin mitä haluttiin, mihin aikaan  ja mille autopaikalle ja sujautettiin lappu postilaatikkoon. Ja kuinka ollakaan, sapuskat tuotiin sovittuun aikaan autolle. Aivan loistava palvelu! 

Ihan kelpo annos viidellä eurolla kotiin kuljetettuna.

Leirintäalueella on myös viihtyisä oleskelupaikka.

Ensimmäisenä iltana teimme vain pienen kävelylenkin lähimaastossa ennen iltapalaa ja nukkumaan menoa. Seuraavassa muutama kuva lenkin varrelta.

Tämä oli aika hupaisa. Omakotitalon pihalla Bajamaja, jossa luki, että käytä tätä ilmaiseksi. 
Hyvä palvelu jatkuu.

Seuraavana päivänä lähdimme fillareilla etsiskelemään kuuluisaa Giethoornin pikkukylää, jossa ei ole autoja vaan siellä kuljetaan kanaaleita pitkin veneellä tai kävellään kapeita polkuja pitkin.

Siinä se nyt on tai siis ei ole. Jotain olennaista puuttuu. Onneksi Hollanti on lättänä kuin pannukakku. Ilman sähköäkin meikäläinen pärjää.

Välillä nousi tie pystyyn.

Seuraavaaksi on muutamia otoksia Giethoornista.

Jokaisella talolla on vene liikkumista varten

Mökit ovat nättejä ja suurimmassa osassa on perinteinen olkikatto.

Veneilyn riemua turistiruuhka-aikana.Veneitä sai vuokrata ja kun istuimme nauttimaan jäätelöitämme virran partaalle, oli edessämme hauska näytös, kun eräs turisti sähläsi yrittäessään ohjata venettä. Seurauksena se juuttui pieneen poukamaan ja kesti aika pitkään, ennenkuin porukka pääsi jatkamaan matkaansa. Se on täällä ilmeisen yleistä. Turisteja on paljon ja kun osa ei osaa kuljettaa venettä, niin sitten sattuu ja tapahtuu.

Kävelysiltoja oli vähän väliä. 

Kylä oli kaunis, mielenkiintoinen ja todellinen turistirysä. Ihmisiä oli aivan älyttömästi joko veneillen tai kävellen. Mietin vaan, että mitenköhän kiva tuolla on asua, kun jatkuva virta ihmisiä töllistelee omalle pihalle ja tukkii kaikki kulkuväylät.

Päivän ruoka. Liisalla tomaattilientä, siis ei keittoa, vaan lientä sekä leipätarjotin levitteillä. Eskillä ankanrintaa. Kyllähän noilla nyt pari päivää pärjää.

Mutta hei heiii, tämä päivähän sujui jotensakin kommelluksitta! Tästä on hyvä jatkaa Rotterdamiin.