Eski teki meille aamulla suunnitelman google mapsin kanssa ja löysi sopivan pyöräreitin ensin Dinan kylään, sieltä isoille ruokakaupoille ja sitten toista kautta leirintäalueelle takaisin. Hyvältähän tuo näytti. Uskalsin siis ottaa sähköttömän raskaan fillarini ja lähteä polkuhommiin.
Alkuhan näytti vallan mukavalta, kun huristeltiin valtavaa alamäkeä hippulat vinkuen ja hymyssä suin. Pieni järjen ääni (sellainenkin toisinaan löytyy) korvani takana kuiskutteli, että tiedätkös, että jos alaspäin mennään huimasti, niin kyllä sieltä vielä ylöskin noustaan.
 |
Päädyimme tasaiseen maastoon joen varteen. |
 |
Jätimme fillarit satamaan ja jatkoimme kävellen. |
Kylä oli kukkulalla ja sinne noustiin todella jyrkkiä mukulakivikatuja pitkin. Valokuvista jyrkkyyttä ei tosin huomaa. Teiden varsilla oli toinen toistaan kauniimman näköisiä vanhoja kivitaloja ja räpsin kuvia koko ajan niitä ihastellessani. Tuli samalla mietiskeltyä, että mikä uskomaton homma on ollut raahata kiviä satoja vuosia sitten tuohon kylään ja tehdä tiet ja talot niistä.
 |
Halusin syödä jotain tässä kuppilassa ja kun pyysin ruokalistaa, tyttö kantoi nämä kyltit eteemme. Mitään ei ymmärretty, joten enten-tenten-teelikamentten-taktiikalla osoitin jotain ja jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä eteeni tuotaisiin. |
 |
Ihan hyvää, pari perunaa kastikkeella ja serranon kinkkua |
 |
Ei enää naurata. |
 |
Vihdoin mäen päällä ja google ohjaa tuolle polulle. Sinne sitten. Olihan se ihan ajettavissa. |
 |
Sitten alkoi tulla jo vähän erikoisempaa reittiä. |
 |
Off road. Ei enää auttanut sähkötkään tällä reitillä. |
 |
Just joo, mihinköhän tässä vielä päädytään? |
 |
Välillä taas ylämäkeen. |
 |
Tuolta jostain kavuttiin. |
 |
Voittajafiilis! |
 |
Mutta perille päästiin kauppaan. |
 |
Ja jopa takaisin leirintäalueelle. |
Ei tarvinnut illalla kauaa unta odotella.
Olipa tosiaan suloinen pikkukaupunki! Mutta tuo teidän reitti oli ihan yliveto! Jälkeenpäin voi varmaan naureskella, mutta tuskin silloin kauheasti huvitti!
VastaaPoista