CAEN

 Täällä päin Ranskaa pyöriessä ei voi välttyä toiselta maailmansodalta, sillä kuten kaikki tietävät Normandiaan tehtiin liittoutuneiden taholta maihinnousu ja koko tämä alue oli yhtä taistelutannerta. Siksipä täällä riittää muistomerkkejä ja museoita. 

Tarkoitus oli ajella ensin Caeniin, yöpyä siellä ja seuraavana päivänä tsekata Utah Beach ja  Omaha Beach. 

Tuolle sillalle eksyttiin, siis todella eksyttiin. Maksettiin ensin siltatullimaksu yhteen suuntaan ja sitten takaisinpäin.

Tullimaksuja maksamaan.

Mutta tulipa nähtyä Seine. Ilman erehdystä sekin olisi jäänyt näkemättä.

Ennen U-käännöstä pidimme pienen tuumaustauon ja keittelimme kaffet.

Caenissa yövyimme matkaparkissa. Matkaparkit ovat hyvin vaihtelevia palveluiltaan. Itse suosin aina leirintäalueita, koska niissä on vessat ja yleensä kelvolliset suihkut. Matkaparkeissa näitä ei ole. Joissain saa tyhjennettyä moskavedet ja joissain ei. Joissain saa juomavettä ja joissain ei. Valitettavasti aina ei leirintäalueita löydy ja silloin matkaparkki on hyvä vaihtoehto, kuten Caenissakin.

Tällä matkalla tulee käveltyä paljon, sillä leiripaikoista saattaa olla useampikin kilometri kaupungin keskustaan, mutta se on vaan hyvää vastapainoa autossa istumiselle. Köpöttelimme siis Caeniin, joka tuhoutui aika lailla  toisessa maailmansodassa, mutta löytyi sieltä sentään vanha linnoitus.

Tuolla söimme mättöruokaa.

Eksyimme, mutta nyt emme vahingossa paikalliseen baariin. On kyllä kumma juttu, että tosi usein, kun menemme baariin oli maa sitten mikä tahansa, tulee televisiosta rugbya, niinkuin nytkin. Sinänsä peliä on hauska katsella ja yrittää ymmärtää sen sääntöjä. 

Sitten olikin aika siirtyä jo pau-pau-osatolle.