Sateiseen Norjaan

21.7. tiistai

Yöllä satoi ja aamulla satoi. Ennusteen mukaan myös seuraavana päivänä sataisi ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana... Pikkasen säälitti telttailijapolot, heitäkin oli yllättävän paljon.

Tämmöinenkin vahingonlaukaus tuli otettua, mutta kuvastaa hyvin keliä.

Villasukat on parasta mitä tiedän 10 asteen lämpötilassa.

Ylitimme rajan ja keli oli tällainen.

Sitten tällainen.

Ja näin.

Sitten ei nähtykään yhtikäs mitään.

Mietittiin, että jaahas sellainen reissu tällä kertaa. Taisi jäädä Norjan upeat maisemat näkemättä. Mutta yllätys yllätys, puolen päivän aikaan sade taukosi ja maisemia alkoi paljastua sumuverhon takaa. Jatkossa sateli kuuro silloin tällöin ja aurinkoa emme nähneet Norjan puolella hitustakaan.

Ensimmäinen homma oli tietysti hypätä Jäämereen uimaan heti, kun mahdollista. Minä vielä hytisin kylmästä villasukkineni, mutta miespuolinen urho syöksyi veteen ensimmäisellä vastaan tulevalla rannalla.

Leväkylpy tekee terää.

Reippahasti käypi askeleet...

Kylymää kyytiä.

Tämän uskomattoman suorituksen jälkeen ajeltiin sadekelissä kohti Altaa. Laitan tähän muutamia lennosta otettuja kuvia. On aika jännää, miten maisema muuttui melkein välittömästi Norjan puolelle siirryttäessä.

Ja sitten, ooooo, lunta! Näin etelä-suomalaiselle jännittävä kokemus katsella sitä ihan läheltä.

Ja matka jatkui,

kunnes minunkin oli pakko reipastua, ja siihen tarkoitukseen löytyi oivallinen ranta.

Rohkea rokan syö.

Älä ny pehkele kuvaa ota!

Vähänkö olin ylpeä itsestäni. Nyt oli matkan päätavoite saavutettu! Jatkoimme ajamista.

Matkan varrella oli mielenkiintoinen Tirpiz-museo. Tirpiz oli toisessa maailmansodassa saksalaisten sotalaiva, joka lymyili Norjan vuonoissa. Britit tuhosivat sen ja alueen asukkaat sukeltelivat sen jäämistöä pois merestä. Mm ne tavarat on nyt nähtävillä museossa. Mielenkiintoinen oli myös filmi Tirpizistä.