Pikkuinen patikointi ja Lapin eksotiikkaa

23.7. torstai

Tämän päivän ensimmäisenä kohteena on Kaamasen tiellä (Kauheat mutkat Kaamasen tiellä, paljolti liikennepainetta. Nuorgamin Jouni kun myymässä siellä, on kuulua potenssiainetta... 🎶) Tuurunharjun pikkuinen luontopolku. Tämä oli matkalla ensimmäinen kerta, kun patikoimme. Metsä oli märkä ja lenkkarit läpimärät jo 10 metrin jälkeen. Eipä tuo haitannut. Olihan sentään 12 astetta lämmintä.

Kohtaaminen Synkmetsän valtiaan kanssa.

Reitti oli mukava näin aloittelijalle ja hyttyshatut todella tarpeen.

Seuraavaksi tuli Inarintien varrella Myössäjärvellä vastaan Karhunpesäkivi. Se on valtava siirtolohkare, jonka sisälle mahtuu seisomaan. Sitä varten piti hieman kavuta portaita.

Pesä sisältä

Onnellinen kuvakirjan omistaja.

Seuraava yö oli tarkoitus viettää Kiilopään leirintäalueella, koska halusimme seuraavana päivänä kavuta Kiilopäälle, näin kävelystä taas innostuneina. Reitti lähti leirintäalueen  vierestä. Mutta kun ei soitettu etukäteen, niin täyttähän tietysti oli. Siispä kuusi kilometriä takaisin toiselle alueelle.

Se olikin melkoinen viritys. Alueelle mahtui varmaan 50 autoa ja käytössä oli yksi vessa. Meitä opastettiin, että kun tulet ulos, pistä harja oven eteen, niin kaikki tietävät, että vessa on vapaa.

Kirppiskin huokui eksotiikkaa.

Käppäilimme illalla hieman ympäristössä ja läheltä löytyi tyhjillään oleva iglukylä. Olisikohan korona lopettanut toiminnan? Harmi. Oli ihan siisti paikka.

Leirintäalue täyttyi pikkuhiljaa. Onneksi heräsimme aamulla kukonlaulun aikaan, joten ehdimme vessaan jonottamatta. Seitsemältä olikin jo useampi matkaaja odottamassa pääsemistä hotelli helpotukseen.