Matka Jäämerelle 2020

Tänä kesänä aikeenamme oli lähteä Eurooppaan suuntana Ranskan Normandia. Korona muutti suunnitelmamme ja vaihdoimme etelän pohjoiseen. Lähdimme liikkeelle mökiltä Tuuloksesta 17.7.20. Matkamme pääasiallisena tavoitteena on luonnollisesti uida Jäämeressä, mutta lisäksi aiomme tutustua matkan varrella pienpanimoiden olutmaailmaan. Pitkälle emme päässeet, kun ensimmäinen pienpanimo tuli vastaan jo Tampereella.

Pyynikin panimo 

Paikka ei näyttänyt ulkoapäin kummoiselta, mutta porukkaa tuli ulos tasaisena virtana sylit täynnä juomaa. Panimolla oli viime vuonna osakeanti. Iloisia osakkeen omistajia on jo liki 8000 ja jokainen saa alennusta ostoksistaan 20 prosenttia. Itse en kuulu tähän onnelliseen omistajaluokkaan, joten ostin peräti kolme olutta täydellä hinnalla.

Muuten en aio tässä oluita arvioida, mutta mielenkiintoinen tuttavuus oli tuo Coffee Stout eli olut pienellä kahvin vivahteella. Ihan juotavaa, mutta ei päihittänyt perusoluita.

Jatkoimme matkaa Ähtäriin. Porukkaa oli liikenteessä valtavasti. Luultavasti viikonloppu vaikutti ihmisten liikkumisintoon sen verran, että kaikki Ähtärin leirintäalueen 70 sähköpaikkaa oli jo varattu. Mutta eipä tuo haitannut. Pääsimme autollamme telttailijoiden alueelle. Ratkaisu oli hyvä, sillä siellä oli vähempää kuin autoalueella.

18.7. lauantai

Yö oli alueella rauhallinen, mutta kuten viimeksikin, ensimmäinen yö oli opettelua. Nukuttua sain ehkä pari tuntia. Oli kuuma, oli kylmää, oli ahdasta. Kääk, kuulostaako vaihdevuosilta!? Ei nyt sentään. Kyllä oikeesti oli ahdasta!

Hieman tokkuraisina pakkasimme aamulla auton ja ajoimme Ähtäri Zoon parkkipaikalle.

Parkkiksella oli vielä aamulla tilaa.

Pakolliset pandat, syövä ja lötkivä yksilö.

Kaiken maailman elukoita.

Eläinpuistossa oli kaksi reittiä, pitkä n. 3.5 km ja lyhyt 1.5 km. Kävelimme molemmat reitit, jotka olivat metsän siimeksessä. Aika monta eläintä jäi näkemättä, kun ne lymyilivät piilossa jossain puskan takana. Enemmän näemme varmaan Tuuloksessa 😂. Pari tuntia kului kävelyyn ja eläinten ihmettelyyn.

Seuraava kohteemme olisi ollut Oulussa Nallikarin leirintäalue, mutta soitto sinne kertoi, että se oli tupaten täynnä. Ei siis asiaa Ouluun. Jaahas, mihinkäs sitten? Tiukan kartan tutkailun jälkeen kokeilimme Raahea. Sen liepeiltä löytyikin hyvä paikka, Lampinsaari Camping. Siellä vastattiin kyselyihimme, että kyllä tänne mahtuu, että ei  täällä nyt ketään näy. Kun vielä lisäksi houkuteltiin maauimalalla ja ruokapaikalla, niin pakkohan sinne oli keula suunnata.

Paikkaan ei varmaan moni eksy, mikä on harmi, sillä alue oli tosi sympaattinen, sopivan pieni ja siisti.

Ainoat asiakkaat toistaiseksi.

Ravintola

Sauna ja uimapaikka.

Lampisaaren pieni asuinalue leirintäalueen vieressä on rakennettu 1950-luvun alussa, kun alueelle perustettiin nikkelikaivos. Silloin alue on ollut hyvinkin vireä, mutta kun kaivos suljettiin 1992, alkoi kylä näivettyä. Asuu siellä vielä porukkaa, mutta tyhjiäkin puutaloja löytyy. 

Kylänraittia

Aatamin aikuiset avojohdot!

Kyläyhteisö kuitenkin toimii ja ylläpitää leirintäaluetta ja uimapaikkaa.

Olimme siis erittäin tyytyväisiä leirintäaluvalintaamme. Seuraksemme tuli ainoastaan yksi nuoripari autoineen, joten rauhaa riitti. Yölläkin tuli jo nukuttua hyvin. Ei ollut ahdasta eikä kylmää eikä kuumaa. Sama auto alla kuitenkin. Kummallista.