Tanska
Pääsimme siis näppärästi lautalla Helsingborgista Helsingöriin ja heti tuntui kaikki paremmalta. Ilma lämpeni, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja päänsärky katosi. Olimme katsoneet etukäteen Kööpenhaminasta leirintäalueen ja vahingosta viisastuneena soitimme etukäteen tiedustellaksemme oliko paikka avoinna. Olihan se. Gps-neitokaisemme opasti meidät jälleen perille ajeluttaen loppupäässä soman pientaloalueen kautta.
Leirintäalue oli tosi hieno, siisti ja rauhallinen. Ei ollut grillipaikkaa ördäilevine porukoineen. Tämmöisiä vanhemmanpuoleisia immeisiä kaikki.
Vihdoin pääsimme myös fillaroimaan. Kööpenhaminan keskusta oli n. 10 km päässä ja sinne vei suora tie. Mutta minun suuntavaistollani varustetun ihmisen elämä ei mene aina kuin Strömsössä. Eräänkin kerran viime talvena lähihoitaja L.S lähtiessään iltavuorosta Pukinmäestä sekosi ilmansuunnissaan ajettuaan aluksi hieman normaalista poikkeavaa reittiä. Ensin oli kysyttävä neuvoa, että missäs se joki on, kun pitäisi sen varrelle päästä. No, sehän oli siinä parinkymmenen metrin päässä. Eihän sitä pimeässä mitään näe! Rantatielle vaan ja seuraavalta hepulta kysymään, että olenko menossa etelään vai pohjoiseen? Ei ollut nääs aurinkoa ohjaamassa. Nyt kysymys tietenkin kuuluu: Kun tullaan tielle, joka vie Köpikseen, kääntyykö L.S oikeaan vai väärään suuntaan? Aivan oikein, valveutuneet lukijat vastaavat, että väärään. Oltiin pyöräilty puolisen tuntia ja meitä rupesi hämmästyttämään, kun kaikissa viitoissa luki vain Roskilde eikä sanaakaan Kööpenhaminasta. Pikainen vilkaisu taakse ja siellä kyllä näkyi kyltissä Kööpenhamina. Eipä siinä mitään. Käännyttiin ympäri. Tulihan nähtyä vähän teollisuusaluettakin. Onneksi on sähköpyörät!
Kööpenhaminassa pyöräillään paljon. Siis todella paljon. Katselimme keskustassa huuli pyöreänä ruuhkan seassa surffailevia ihmisiä. Itse jätimme fillarit hieman kauemmas keskustasta. Pyörille on omat kaistat, jotka selvästi eroaa jalkakäytävästä. Kaistat on molemmilla puolilla tietä ja on aina ajettava samaan suuntaan kuin autot. Näin pyörät eivät ainakaan törmää vastakkain. Aluksi ajelimme rinnakkain, mutta muutamien paheksuvien katseiden jälkeen tajusimme mennä peräkkäin.
Kun olimme kiertoajelulla, opas huomautti useaan otteeseen, että Kööpenhamina tulee olemaan hiilineutraali kaupunki vuonna 2030, juuri pyöräilyn takia.
Ah, vihdoin ruokaa Kööpenhaminassa!
Ah, vihdoin juomaa Kööpenhaminassa!
Leirintäalue oli tosi hieno, siisti ja rauhallinen. Ei ollut grillipaikkaa ördäilevine porukoineen. Tämmöisiä vanhemmanpuoleisia immeisiä kaikki.
Vihdoin pääsimme myös fillaroimaan. Kööpenhaminan keskusta oli n. 10 km päässä ja sinne vei suora tie. Mutta minun suuntavaistollani varustetun ihmisen elämä ei mene aina kuin Strömsössä. Eräänkin kerran viime talvena lähihoitaja L.S lähtiessään iltavuorosta Pukinmäestä sekosi ilmansuunnissaan ajettuaan aluksi hieman normaalista poikkeavaa reittiä. Ensin oli kysyttävä neuvoa, että missäs se joki on, kun pitäisi sen varrelle päästä. No, sehän oli siinä parinkymmenen metrin päässä. Eihän sitä pimeässä mitään näe! Rantatielle vaan ja seuraavalta hepulta kysymään, että olenko menossa etelään vai pohjoiseen? Ei ollut nääs aurinkoa ohjaamassa. Nyt kysymys tietenkin kuuluu: Kun tullaan tielle, joka vie Köpikseen, kääntyykö L.S oikeaan vai väärään suuntaan? Aivan oikein, valveutuneet lukijat vastaavat, että väärään. Oltiin pyöräilty puolisen tuntia ja meitä rupesi hämmästyttämään, kun kaikissa viitoissa luki vain Roskilde eikä sanaakaan Kööpenhaminasta. Pikainen vilkaisu taakse ja siellä kyllä näkyi kyltissä Kööpenhamina. Eipä siinä mitään. Käännyttiin ympäri. Tulihan nähtyä vähän teollisuusaluettakin. Onneksi on sähköpyörät!
Kööpenhaminassa pyöräillään paljon. Siis todella paljon. Katselimme keskustassa huuli pyöreänä ruuhkan seassa surffailevia ihmisiä. Itse jätimme fillarit hieman kauemmas keskustasta. Pyörille on omat kaistat, jotka selvästi eroaa jalkakäytävästä. Kaistat on molemmilla puolilla tietä ja on aina ajettava samaan suuntaan kuin autot. Näin pyörät eivät ainakaan törmää vastakkain. Aluksi ajelimme rinnakkain, mutta muutamien paheksuvien katseiden jälkeen tajusimme mennä peräkkäin.
Kun olimme kiertoajelulla, opas huomautti useaan otteeseen, että Kööpenhamina tulee olemaan hiilineutraali kaupunki vuonna 2030, juuri pyöräilyn takia.
Ah, vihdoin ruokaa Kööpenhaminassa!
Ah, vihdoin juomaa Kööpenhaminassa!
Kommentit
Lähetä kommentti