Satunnainen matkailija herkistyy

Kaikki ylistyssanat Suomen joukkueesta on varmaan jo sanottu, joten on vaikea lisätä enää mitään. Mutta tippa silmässä olen herkistellyt täällä nuorten miesten otteita ja tietysti suursuosikkini MARKO ANTTILAN maaleja. Sanattomaksi vetää. On se vaan niin perkuleen hienoooooo!!!

Matkantekokin jää tässä aivan toissijaiseksi hommeliksi. Ajattelin jo skipata koko Dresdenin, mutta olihan siellä yksi hupainenkin juttu. Mehän lähdettiin aamulla leirintäalueelta, kun saatiin olla siellä vain se yksi yö. Työnnyttiin Dresdeniin yhdelle parkkialueelle ja lähdettiin kävellen etsimään sitä historiallista ja kaunista keskustaa. Alku ei näyttänyt lupaavalta.

Jättimäinen ostoskeskus

Sitten vaan kartan ostoon ja oikea suuntima, niin johan alkoi löytyä vanhaa arkkitehtuuria.

Ihmeteltiin, kun yhtäkkiä väkeä alkoi kertyä paikalle kuin meren mutaa ja varsinkin jälleen lapsilaumoja opettajineen. Kaikki tuijottivat kellotorniin kamerat valmiina. Kello oli vähän vaille 12. Ei tarvinnut kummoistakaan päättelykykyä arvatakseen, että jotain tapahtuisi tasan kello 12. Jäimme siis myös tuijottelemaan. Jännitys tiivistyi ja lapset laskivat sekunteja.

Ja mitä tapahtui? Ylhäällä luukut avautuivat ja ulos tuli kaksi mekaanista pässiä, jotka puskivat toisiaan 12 kertaa. Jippii!!
Oltiin varmoja, että oltiin osuttu johonkin spesiaalipäivään, mutta paikallinen tyttö kertoi, että sama toistui joka päivä. Joskus muinoin pässit olivat varoittaneet kyläläisiä uhkaavasta tulipalosta ja siitä tämä riemu. Tyttökään ei tiennyt miksi juuri sinä päivänä oli niin paljon porukkaa liikkeellä.

Hienojen vanhojen talojen lisäksi hämmästyttävät massiiviset ostoskeskukset, joiden rinnalla Suomen Jumbot kyllä kalpenevat.

Välillä piipahdimme Italiaan

Se Dresdenistä. Seuraava kohde oli vielä tuolloin hakusessa.