Ruotsi

Tämän voisi kuitata yhdellä lauseella: Läpi ajettiin ja se siitä. Ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ai että miksi?

Laivalta pääsimme sutjakasti ulos illalla seitsemän aikaan. Navigaattorin opastuksella löysimme E4-tien, tosin hieman kiertäen. Huomasimme kyllä, että kaikki muut laivalta lähtevät autot kääntyivät eri suuntaan, mutta me noudatimme kuuliaisesti navigaattorityttelin ohjeita. Tällä tyttelillä on perusominaisuutena ajattaa meitä maisemareittejä pitkin, vaikka olisi laitettu täppä kohtaan: nopein reitti.

Olimme löytäneet  Linköpingistä leirintäalueen ja ajattelimme paahtaa E4:sta suoraan sinne. Matka taittui ihan hyvin.

Välillä satoi ja välillä paistoi. Saavuimme leirintäalueelle vain huomatakseen, että se oli suljettu ja kello oli puoli kymmenen illalla. Eipä hätää. Seinällä oli lappu, että ota visakorttisi esiin ja soita tähän numeroon, niin homma hoituu. Ei hoitunut. Olisi pitänyt kuulemma tehdä varaus jo edellisenä päivänä. Juu, ei tähän aikaan ole leirintäalueet auki missään päin Ruotsissa, sanoi tyyppi puhelimen toisessa päässä. Jaaha, tack ska du ha vaan. Mitäs nyt, mietittiin. Jälleen kylmä yö tulossa. Etsitäänpä siis läpi yön auki oleva huoltoasema. Ei löytynyt Linköpingistä, joten lähdettiin E4:sta eteenpäin ja loppujen lopuksi päädyttiin yöpymään erään kylmäaseman pihalle. Unta sain eikä 2 tuntia ja kaupan päälle päänsäryn. Se siis Ruotsista. Seuraavana päivänä suoraan Helsingborgiin ja äkkiä lautalla maasta ulos.

Onneksi en kirjoittanut tätä eilen. Teksti olisi nimittäin saattanut olla hieman värittynyttä.