Matkaväsymystä ilmassa

Parin päivän ajan ei oikein jaksanut kirjoitella mitään. Liekkö sitten matkaväsymys iskenyt kroppaan. Eilinen Suomen voitto kuitenkin herätteli taas meikäläisen ja olen pinkeänä innosta jälleen. Kuittaan edelliset päivät kuitenkin aika pikaisesti.

Lähdettiin tiistaina Saksa - matsin jälkeen ajelemaan länteen ja jätettiin hyvästit Kosicelle ja aika lailla tyhjentyneelle, loistavalle leirintäalueelle.

Valkkasin netistä uuden mestan, mutta siinä ei ollut tarkkaa osoitetta, ainoastaan paikkakunta ja loppupään ajo-ohjeet slovakiaksi ja Googlen kääntämänä suomeksi. Hot hoijaa noita käännöksiä!! Sen verran sain tolkkua, että oli joki ja silta. Yllätys yllätys!! Ajoimme jälleen suoraan leirintäalueelle.

Leirintäalueitahan on nähty jos jonkinmoista. Hintataso on ollut 16 - 50 euroa per yö. Kosicessa oli kalleimmat eli kisahinnat ja tässä paikassa halvimmat. Ei mikään ihme, nimittäin alue oli jämähtänyt totaalisesti 70-luvulle. Minun oli pakko sisäänkirjautumisen yhteydessä välillä mennä ulos, kun alkoi naurattamaan resparouvan touhut. Yleensähän annetaan yksi passi, seuraa parin minuutin tietokoneen näpelöinti ja off you go!
Tällä kertaa ensin täytettiin molemmat A4:set henkilötietoja. Sitten annettiin passit ja rouva tarkasti molempien tiedot. Sen jälkeen rouva siirsi samat tiedot vihkoon. Eikä siinä vielä kaikki. Lopuksi täytettiin vielä verolaput kaupunkia varten ja leimoja iskettiin sinne ja tänne.
Ja jos respa oli jämähtänyt, niin oli muutkin tilat. Suihkussa tuli vettä, lämmintä kylläkin, aina viiden sekunnin ajan, kun oli painanut nappia. Sitten piti painaa uudelleen. Naisten saniteettitiloissa oli kaksi puolta eli suihkupuoli ja wc-puoli. Valo oli ainoastaan wc-puolella ja se toimi liiketunnistimella. Jos siis menit illalla pytylle pitkälle kakkoselle, niin yhtäkkiä pimeys ympäröi. Spuugiiii!! Pesupuolelle tuli hieman valoa pyttypuolelta, mutta sama juttu. Aina välillä piti näyttää itseään ulko-ovella, jotta sai valot takaisin päälle.

Saniteettitilat

Muuten alue oli ympäristöstään tosi hieno, kallioiden ja joen välissä.

Yöllä sitten alkoi satamaan ja se sade jatkui koko seuraavan päivän. Satunnaisten matkailijoiden matkasuunnitelmat joustavat, varsinkin kun edetään suunnitelmissa aina päivä kerrallaan. Niinpä seuraavasta päivästä tulikin ajopäivä ja paahdomme baanalla n. 480 km Poznaniin.

Sadetta riitti

Välillä sateessa oli taukoa, vaikka saimme jopa tekstiviestivaroituksen joltain mystisestä taholta rankkasateesta ja tuvista.
Navigaattorimme opasti yhdessä välissä meidät niin eksoottiselle pikkutielle, että loppujen lopuksi siinä ei mahtunut edes kaksi autoa ohittamaan toisiaan. Jotkut pyöräilijätkin naureskelivat meidän reitin valinnallemme ja näyttivät peukkuja. Päästiin lopulta taas baanalle, mutta ilmeisesti navigaattori ei ollut tunnistanut joitain uusia Puolan teitä. Siellä nimittäin tehdään uusia moottoriteitä jatkuvalla syötöllä ja niitä onkin ilo ajaa.

Chicken world

Välillä syötiin pizzaa kanamaailmassa.
Poznanin leirintäalueelle päästiin illan suussa. Olisimme jääneet kahdeksi yöksi, mutta saimme jäädä vain yhdeksi, koska siellä alkoivat melontakilpailut ja alue oli buukattu täyteen. Mikäs siinä, otettiin yksi yö huipputurvalliselle leirintäalueelle. Niin ne ainakin mainosti ja kyllä siellä joku turvamies liikuskeli tarkkana kuin porkkana.